”Papatii!” kuului pääni sisältä melkein heti, kun olin astunut ulos Otavan ihmeellisestä kirjapajasta. Olin vain hetkeä aiemmin ollut mitä inspiroivimmassa tapaamisessa Eskariretken oppikirjailijoiden ja Otavan kustannustiimin kanssa, ja kuullut millaisia asioita he toivoivat Eskariretken tarinoilta. Pienet ja hyväntahtoiset tuhmurit ovat aina olleet sydäntäni lähellä, ja koska eskaritkin ovat usein paikkoja, joissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tiesin, että halusin kommelluksia ja iloa mukaan tarinoihin.
Repputepposet ovat pieniä otuksia, jotka syövät värikyniä ja rakastavat hansikkaiden toisia pareja – siksi ne ovat aina hukassa! Tarinoihin haluttiin mukaan myös maailman ihmeitä ja matkoja, minkä vuoksi repputepposten kaveriksi syntyi Reissutepponen. Hän lähettää pienille tepposilleen postikortteja, sähköposteja ja muita tervehdyksiä maailmalta, ja niiden avulla niin tepposet kuin eskarin lapsetkin oppivat paljon kaikenlaista maailman maista.
Tartuin työhön melkeinpä heti, sillä halusin pitää kiinni siitä ihanan inspiroivasta juttutuokiosta Eskariretken tiimin kanssa. Tässä projektissa on ollut jotain hyvin taianomaista, sillä jokainen meistä tekijöistä on nauttinut työstään ja suhtautunut siihen suurella kunnianhimolla ja rakkaudella. Ja minusta se näkyy myös lopputuloksessa.
Minulle Eskariretki-tarinoiden kirjoittaminen on ollut hauskanpitoa ja luovaa leikkiä, vaikka toki myös työtä ja erityisesti yhteistyötä. Olen tottunut Prinsessa Pikkiriikin ja Paavali Pattisen parissa työskentelemään yksin tarinan parissa. Apuna on ollut vain kustannustoimittaja, joka on lukenut tarinoita ja kertonut omia mietelmiään ja pohdintojaan kirjailijan apuna. Jo Tarinoiden aapisessa ja Lukukirjassa sain testailla yhteistyötä oppikirjailijoiden kanssa, ja nyt ilokseni tämä oppi jatkui myös Eskariretken parissa. Olen oppinut, että yhteistyössä on voimaa!
Toivon yli kaiken, että lukijat löytävät Eskariretken ja nauttivat oppimisesta ja seikkailustaan sen parissa. Pienet tepposet seikkailevat täällä meillä kotona vähän väliä, kun etsin kadonneita lapasia ja muita hukkatavaroita, ja kuka tietää, ehkä pääsen vielä joskus jatkamaan Eskariretken hurmaavien tarinoiden parissa – se olisi suurtakin suurempi toiveeni, papatii!
Huikeita hetkiä Eskariretken tarinoiden ja tepposten kanssa toivotellen,
Hannele Lampela
Eskariretken tarinoiden kirjoittaja ja taatusti jonkin sortin tepponen itsekin
Tutustu uuteen Eskariretkeen täällä!