Lapset elävät videoiden maailmassa. YouTube- ja Tiktok-videoista saadaan vaikutteita ja videoiden tekijät ovat fanituksen kohteita. Koska videot ovat jo osa lasten mediamaailmaa ja arkipäivää, miksei videonteko voisi olla isompi osa kouluarkea yhtenä työtapana muiden joukossa?
On tärkeää, että jokainen oppilas saa oman äänensä kuuluville ja omat taitonsa esille. Joillekin oppilaille videot saattavatkin olla luontevin itseilmaisun väline ja videon tekeminen voi madaltaa kynnystä esiintymiselle. Parhaimmillaan video antaa oppilaalle mahdollisuuden loistaa.
Oppilas, joka on jo kokeillut omien videoiden tekoa ja saa inspiraatiota vaikkapa YouTuben ja TikTokin videoista, pääsee videotehtävissä näyttämään osaamistaan ja voi opastaa luokkakavereitaan. Opettajan ei tarvitse aina olla se, joka osaa parhaiten kaikki tekniset yksityiskohdat. Näin oppilaat pääsevät omilla taidoillaan estradille ja saavat onnistumisen kokemuksia.
Oppilas, jolle tarinan kirjoittaminen ei ole vahvinta osaamista, saattaa osata rakentaa ja kertoa juonellisen tarinan esimerkiksi videoanimaation avulla. Samoin vaikkapa kirjavinkkaukset videon avulla voivat olla joillekin oppilaille luontevin tapa kertoa kirjan tapahtumista ja havainnollistaa lukemaansa tekstiä.
Yhdessä tekeminen kasvattaa vuorovaikutustaitoja
Videon teko on hyvä työkalu oppilaiden osallisuuden ja vuorovaikutustaitojen kasvattamisessa, sillä harvemmin kukaan työstää omaa videotaan alusta loppuun aivan yksin. Videoita tehdessään oppilaat kerryttävät esiintymiskokemustaan, auttavat toisiaan ja harjoittelevat ryhmätyötaitojaan.
Videoiden teon avulla saadaan myös tunteet tutummiksi ja näkyvimmiksi. On aina yhtä jännittävää kuulla oma ääni ja nähdä itsensä videolta! Harvemmin vaikkapa pienen uutislähetyksen juonto menee ns. ykkösellä purkkiin ja naururepeilyjä tallentuu kameran muistiin runsaasti. Monesti itse videon tekoprosessi onkin se mieleenpainuvampi osa kuin itse lopputulos. Kuvauksien aikana sattuneita kommelluksia ja onnistumisia on kiva kerrata videomuistojen kera vielä vanhanakin ja mikä tärkeintä – videon teossa oppii tosikkokin yleensä nauramaan itselleen!
Toisaalta videoprojekti voi tarjota mieluisan osuuden niille, jotka nauttivat eniten yksinteon rauhasta. Esimerkiksi pitkäjänteisessä animaatioprojektissa on paljon pikkutarkkaa työskentelyä, johon tarvitaan työrauhaa.
Matalan kynnyksen videotehtävät opettajan apuna
Uuden suomen kielen ja kirjallisuuden Loikka-sarjan materiaaleissa oppilaiden ei tarvitse tyytyä videoiden katsojan rooliin. Loikka tarjoaa matalan kynnyksen videotehtäviä, jotka jokainen opettaja osaa teettää ja jokainen oppilas osaa tehdä.
Videoharjoituksia on runsaasti ja niitä on mahdollista toteuttaa monella tapaa. Jotkut tehtävät voidaan toteuttaa oppilaille tutulla tavalla – aina ei tarvitse ottaa haltuun uutta videotyyliä, vaan voi vahvistaa ja syventää jo opittua työtapaa. Aihe, käsittelytapa ja videon rakenne tulevat Loikan tehtävissä annettuina, jolloin opettajan ja oppilaiden tehtävänä on vain tuottaa sisältö valmiiseen kehykseen. Näin oppilas ja opettaja voivat oppia yhdessä uutta.
Loikka-sarja tarjoaa oppitunneille myös sarjaa varten tehtyjä videoita. Videoiden pedagoginen tarkoitus on kertoa opetettavasta asiasta uudesta, raikkaasta näkökulmasta. Loikka-sarja ei tuo oppilaalle vain perinteisiä kirjailijaesittelyvideoita, vaan antaa mallin “Mitä laukustasi löytyy”- tai haastevideon tekemiseen.