“Ope, mitä me tänään tehdään?” Omassa työssäni yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana mietin aika usein samaa kysymystä kuin oppilaat. Koen todella tärkeäksi sen, että oppikirja tarjoaa vaihtelevia tapoja hakea ja käsitellä tietoa ja jakaa oppimiaan asioita muiden kanssa.
Uudessa yläkoulun Särmässä on mahdollisimman monenlaisia työtapoja. Oppikirjassa on vahvistettu esimerkiksi yhdessä kirjoittamista, ja uutta on myös se, että vertaisarviointiin ohjataan enemmän kuin ennen. Sähköinen kirjoittaminen on aivan keskeinen työtapa, ja kaikki yhdessä kirjoitetut tehtävät sopivat erinomaisesti tehtäviksi esimerkiksi jaetussa tiedostossa. Näin oppilaat oppivat toisiltaan.
Jokainen oppilas haluaa onnistua
Uudenlaiset työtavat, kuten vaikka videon kuvaaminen tai kirjasta kertominen itse otetulla kuvalla, mahdollistavat monenlaisten vahvuuksien ja taitojen näkymisen luokassa. Jotta oppilas pystyy kehittymään, hänen täytyy luoda oppiaineeseen suhde. Mitä useammin luokassa pääsee kokemaan, että tämä asia koskee juuri minua, tästä asiasta tiedän jo jotain tai tämän tehtävän haluan tehdä, sitä motivoivampaa opiskelu on.
Särmän projektit monipuolistavat työtapoja. Pienemmistä tehtävistä taas suosikkini on tehtävä, jossa tehdään opetusvideo lähteiden luotettavuuden arvioimisesta. Videomuoto on siksi mielenkiintoinen, että joka kerta luokassa nähdään monta erilaista tapaa esittää tietoa. Videolla saattaa myös loistaa aivan eri tavalla se oppilas, joka ei halua tulla luokan eteen esiintymään tai jonka on hankala saada ääntään kuuluviin isossa ryhmässä.
Oppimisen halu tarvitsee sytykkeitä
Uusia työtapoja tarvitaan nimenomaan siksi, että peruskoulun tärkein tehtävä on ylläpitää tai ehkä ylemmillä luokilla myös sytyttää uudelleen into ja halu oppia. Kun nuorella on se kokemus, että hän oppii, onnistuu ja kiinnostuu, hän löytää kyllä tarvittavan tiedon ääreen. Taito oppia yhdessä ja taito opettaa myös toiselle tekemisen iloa on ehkä jopa tärkeämpää kuin taito merkitä repliikkiviivat oikein tai taito tunnistaa tekstistä ablatiivi. Näidenkin sisältöjen oppiminen onnistuu paremmin, kun oppilas on halukas oppimaan.
Työtavoista etenkin videon tekemistä on Särmässä tuotu moneen kohtaan. Videon merkitystä esimerkiksi tiedon hankkimisen ja jakamisen muotona ei voi ohittaa. On tärkeää paitsi opettaa nuoria lukemaan videokerronnan keinoja, myös ohjata heitä hyödyntämään niitä itse. Genrekirjoista Särmä ohjaa tekemään podcastin eli tallennetun äänitiedoston, joka on monelle nuorelle tuttu muoto. Särmän kirjaprojektissa harjoitellaan paitsi tuttua kirjallisuuskeskustelua myös kiinnostavan näkökulman valitsemista. Koska podcast antaa luvan aika vapaamuotoiseen keskusteluun, monelle nuorelle se on antaa luvan puhua kirjallisuudesta juuri itselleen sopivalla tavalla.
Pikaviestit vai lukupiiri luokassa?
Uusia työtapoja käytettäessä opettaja on tärkeä juuri silloin, kun luokassa aletaan töihin. Ryhmäyttäminen, yhdessä tekemisen taito ja kyky kestää epävarmuutta ovat taitoja, joita pelkästään oppikirja ei voi opettaa. Uusi Särmä tarjoaa kuitenkin paljon mahdollisuuksia opetella yhdessä tekemisen ja pohtimisen taitoja. Esimerkiksi Tutkikaa mediaa nuortenkirjoissa -projekti Särmä 7:ssa on mainio esimerkki tästä. Lukemisen aikana parit vaihtavat ajatuksia ja mielipiteitä pikaviesteillä kirjasta. Kaikki meistä ovat varmaan joskus ohjanneet luokassa lukupiiritoimintaa, eikä pikaviestein käyty kirjallisuuskeskustelu juuri poikkea siitä. Pikaviestimuoto voi kuitenkin olla osalle oppilaista helpompi ja tutumpi tapa purkaa ajatuksiaan kuin luokassa käyty keskustelu.
Aina ei tarvitse viihtyä
On myös asioita, joihin oppilaan pitää keskittyä ilman toiminnallistamista ja joiden sisäistäminen vaatii toistoja. Kaikki oppilaat eivät nauti projekteista, videoiden kuvaamisesta, Instagram-kuvien tutkimisesta tai ryhmätöistä. Työtapojen moninaisuuteen kuuluu yhtä lailla se, että opettaa jokaista välillä työskentelemään yksin tai hiljaisuudessa. Oppikirjan kuuluu tarjota tarpeeksi tukea ja tarpeeksi haastetta myös silloin, kun kerrataan persoonamuotoisen verbin taipumista tai harjoitellaan tarkkaa lukutaitoa. Aina ei tarvitse viihtyä – ja tärkeää on luottaa siihen, että moni viihtyy myös silloin, kun saa oppia aivan kuten ennenkin. Onnistumisen kokemuksen saa siitäkin, kun saa luettua pitkän tekstin alusta loppuun saakka. Opettajan tehtävä on ohjata oppilasta myös näiden kokemusten ääreen.