Haluaisitko kännykän ilman verkkoyhteyttä?
Haluaisitko kotioven ja avaimen, jotka ovat eri paria?
Haluaisitko kartan, johon piirtyy kyllä kauniisti kaupunki, mutta mistään et löydä tietoa omasta sijainnistasi?
Lukutaito on maailmaan sijoittumisen taito. Maailmasta on tullut tekstien maailma. Somen maailma käyttää kuvia, mutta niiden tekstin lukeminen vaatii monilukutaitoa siinä missä Instagramin, Twitterin tai Facebookin tekstienkin.
Lukutaito on avain omien kansalaisoikeuksien ja kuluttajaoikeuksien tuntemiseen. Jokaiseen sopimukseen, jokaiseen valitukseen, jokaiseen päätökseen liittyy tekstiä, joka pitää syväymmärtää, ettei tyydy kohtuuttomaan tai sitoudu vahingoittaviin asioihin. Lukutaito auttaa erottamaan mainoksen faktasta ja propagandan neutraalista asiatekstistä. Lukutaito paljastaa ne vivut, joista meitä voidaan koettaa ohjailla. Lukutaito auttaa muodostamaan itsenäistä mielipidettä. Se auttaa seisomaan omilla jaloillaan. Lukutaito on mielen sisäinen luuranko.
Lukutaito on Lukutaitofoorumin ja Lukuliikkeen myötä ylittänyt medioiden uutiskynnykset. Jos jonkin viestin haluaisin jakaa lentolehtisinä jokaiselle asuntoalueelle, se olisi tämä. Lukutaidossa ei ole kyse (vain) kivasta, nautinnollisesta harrastuksesta, jonka tilalle voi suunnitella paljon muuta. Lukutaito on varallisuutta. Se on mielipiteiden ja ajatusten varallisuutta, mahdollisuutta ottaa kantaa keskusteluun, kykyä kertoa oma kantansa. Se on mahdollisuutta puolustaa itseään. Lukutaito on kykyä ymmärtää, millaisia keskusteluja ja millaisia mahdollisuuksia liittymiseen maailma tarjoaa.
Lukutaito on tulevaisuustaito. Sen avulla syntyy aktiivisia kansalaisia, jotka voivat liittyä yhteiskuntaan. Siksi olisi tärkeää, että sen tukemiseen tarjottaisiin kestäviä, pysyviä rahoitusmalleja. Itse pelkään, että Lukutaitofoorumin saama komea miljoona on vain rahoituksen päiväperhonen, joka kyllä tekee ihmeitä nyt koulussa oleville ikäluokille. Tämän lukemisen kuuman vuoden oikeus saada tukea, aikaa ja välineitä oman lukutaitonsa kehittämiseen pitäisi kuulua ihan jokaiselle. Ruotsin Läsdelegation ehdotti toimenpiteenä Lukuneuvoston (Läsråd) perustamista, joka yhdistäisi yhteiskunnan eri sektoreita. Opetuksen ja kulttuurin toimijoiden lisäksi mukana pitäisi olla valtionvarainministeriö ja laajalla skaalalla koko elinkeinoelämä. Kun rakenteita muutetaan, pitää resurssien olla mahdollistajana, ei rajaajana. Läsdelegationin ajatus on osallistaa kaikki: vasta kun lukutaitoasia kuuluu kaikille, se ei kuulu ensisijaisesti jollekulle toiselle. Siitä voi alkaa muutos.
Mitä tehdä, konkreettisesti?
Osta kirjoja. Lainaa kirjoja. Puhu lukemistasi kirjoista. Ota aikaa lasten ja nuorten kirjallisuuskeskustelulle. Keksi tapoja, joilla kirjojen ympärillä voi myös toimia puheen lisäksi. Vie läheisiäsi kirjallisuuspiknikille. Seikkailkaa kirjan maisemissa. Tehkää kirjasta fort boyard-rata.
Ota lukijuus ilmiöksi, jota voi tarkastella rauhassa MOK-viikoilla tai ilmiöopetuksessa.
Anna oppilaiden miettiä, mitä ja miten minä luen. Missä voisi lukea salaa? Miten kotona luettiin? Millainen kirja voisi pelastaa elämän?
Ollaan liikkeellä. Ollaan Lukuliikkeessä, lukemisen ja kirjan puolella. Mielen luurangolla ei ole varaa lytistyä!