Monissa kouluissa monikulttuurisuus on ollut arkea jo pitkään, kun taas toisissa ollaan uuden äärellä juuri nyt tai lähitulevaisuudessa. Seuraavat vähemmän esillä olleet näkökulmat ovat heränneet käytännön työssä monikulttuurisessa koulussa ja arkisissa kohtaamisissa. Toivon että näiden pohtiminen avaa uusia ajatuksia ja keskusteluja.
Minkälaista kuvaa monikulttuurisuudesta välität oppilaille?
Vältä eksotisoinnin ansa. Eksotisointi on erilaisuuden korostamista, näennäisesti positiivista huomiota erilaisuutta kohtaan. Se on usein stereotypioita noudattavaa huomion kiinnittämistä erikoiseen erilaisuuteen. Eroja havainnoitaessa muistathan aina kiinnittää huomion myös samanlaisuuteen. Vaikka kulttuurien välillä voidaan havaita eroja, ovat kulttuuriryhmien sisäiset erot yksilöiden ja perheiden välillä vielä suurempia.
Minkälaista kuvaa suomalaisuudesta välität oppilaille?
Monet pysyviltä tuntuvat suomalaiset tavat ja perinteet paljastuvat lähemmässä tarkastelussa muualta tulleiksi ja vastikään muodostuneiksi. Kulttuuri on tarina, jota kerromme luodaksemme merkityksiä. Opettajana voimme vaikuttaa siihen, minkälaista kuvaa suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisuudesta jaamme eteenpäin oppilaille. Onko tarina sadan vuoden takainen, vai kuvaako se nykypäivän suomalaisuutta? Onko se pysyvä ja kiveen hakattu vai joustava ja muuttuva?
Oletko valmis keskustelemaan oppilaiden ja vanhempien kanssa kulttuuriin ja identiteettiin liittyvistä aiheista?
Ajatus voi tuntua aluksi korkealentoiselta, mutta tarkemmin ajateltuna näitä keskusteluja tulee usein eteen arkipäiväisissä tilanteissa monikulttuurisessa koulussa. Olen keskustellut oppilaslähtöisesti jopa ekaluokkalaisten kanssa muun muassa siitä, kuka voi sanoa olevansa suomalainen, pitääkö suomalaisen puhua täydellistä suomea ja kuka määrittelee, onko joku suomalainen vai ei. Opettajalla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Riittää kun antaa oppilaille sanoja puhua näistä asioista ja osoittaa että niistä voi keskustella.