Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kirjailija ja oppikirjailija Reeta Aarnio käsittelee tärkeää asiaa.
Peruskoulu on kaikkien koulu. Samassa luokassa opiskelee nuoria, joiden osaamistaso, elämäntilanteet, perheet ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat äärestä laitaan. Se vaatii paljon opettajalta, mutta niin se vaatii oppikirjaltakin.
Jokaisen nuoren pitäisi pystyä löytämään oppikirjasta jotain itseään kiinnostavaa riippumatta asuinpaikasta, sukupuolesta tai mielenkiinnon kohteista. Oppikirjan pitäisi kiinnostaa myös sellaista oppilasta, jota oppiaine ei valmiiksi kiinnosta. Ehkä etenkin sellaista.
Yksi tapa herättää oppilaan mielenkiinto on tarjota hänelle luettavaksi ja tutkittavaksi aineistoja, joiden aiheet puhuttelevat. Siksi äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirja Särmään valitut tekstit ovat todellisen maailman autenttisia tekstejä. Aineistotekstien valinnassa on myös kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että ne olisivat aiheiltaan vaihtelevia, joskus jopa hätkähdyttäviä.
Kenestä tahansa on kiehtovaa tietää, miten arkiset askareet, vaikkapa hiusten pesu tai nukkuminen, onnistuvat avaruusasemalla painottomassa tilassa. Ja kukapa ei kiinnostuisi Kyle Maynardista, joka on syntynyt ilman raajoja mutta kiivennyt silti Kilimanjaron huipulle.
Aineistoteksti saa mielellään huvittaa, liikuttaa tai ärsyttää, kunhan se liikauttaa oppilaassa jotakin. Kun tunne herää, myös kiinnostus herää, ja asia jää paremmin mieleen.
Särmän aineistotekstit näyttävät erilaisia ihmisiä ja elämäntapoja. Toivottavasti niistä välittyy sekin, että jokainen on hyvä juuri itsenään ja pystyy paljon enempään kuin uskoisikaan.
Moninaisuus on rikkaus
Peruskoulun yksi parhaista puolista piilee siinä, että samassa luokassa on oppilaita monenlaisista yhteiskuntaluokista ja perhetaustoista. Kun luokkaan mahtuu moninaisuutta, nuorilla on tilaisuus kasvaa ymmärtäviksi ja yhdenvertaisuutta arvostaviksi.
Moninaisuutta on näytettävä yhä enemmän myös oppikirjoissa. On erityisen tärkeää, että vähemmistöt saavat oppikirjan sivuilta tilaa.
Kouluyhteisössä muista jollain tavalla erottuva nuori saattaa kokea joutuvansa silmätikuksi. Poikkeava ulkonäkö herättää huomiota, uskonto tai etninen tausta nostavat esiin ennakkoluuloja. Nuori saattaa kokea ulkopuolisuutta jopa ilman, että kenelläkään on mitään pahaa tarkoitusta. Esimerkiksi transnuori ei ehkä koe tulleensa huomioiduksi, jos vessat on määritelty sukupuolen mukaan.
Näkymättömyyden tunne herää, jos missään ei näytä olevan muita samankaltaisia, ei luokassa, koulussa eikä edes oppikirjoissa. Silloin erilaisuus saattaa jopa aiheuttaa häpeää.
Näkymättömyyden tunne on kamala tunne. Jokaisen täytyy saada olla näkyvä ja arvokas.
On myös tärkeää nähdä kaltaisiaan. On tärkeää nähdä, että jossain joku samanlainen ihminen elää ja toteuttaa unelmiaan. Siksi oppikirjasta pitää löytyä jotain samaistuttavaa myös niille, jotka erottuvat valtaväestöstä ulkonäöltään tai taipumuksiltaan.
Monenlaista nuoruutta
Yläkoulun Särmän tekstiaineistojen, kirjavinkkien ja kuvien valinnassa on kiinnitetty huomiota siihen, että ne tarjoaisivat mahdollisuuden ymmärtää erilaisuutta mutta myös löytää joku itsensä kaltainen. Mukana on monenlaista nuoruutta, mopoilua, jalkapalloa, ystävyyttä ja rakastumista, vaikeita vanhempia, mielenterveysongelmia ja seksuaalivähemmistöjä.
Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena siitä erityinen, että se antaa tilaa oppilaan omille ajatuksille. Siksi haluamme yläkoulun Särmässä tarjota oppilaalle mahdollisuuden kirjoittaa ja kertoa itseä kiinnostavista asioista. Mielestämme tässä mahdollisuudessa on valtavan tärkeä viesti oppilaalle: jokaisen nuoren, juuri sinunkin, omat ajatukset ja mielipiteet ovat tärkeitä, arvokkaita ja kiinnostavia.