Ensimmäisen luokan matematiikan oppitunnin lopuksi pelattiin Oivaltaja 1A:n kappaleen tehtävissä mukana olevaa peliä. Oppilailla olivat silmät innosta kirkkaina ja nauru raikui luokkahuoneessa. Yksi oppilas ilmoitti riemukkaana haluavansa pelata uudestaan kotona. Toinen kysyi, voisiko peliä jäädä pelaamaan välitunnin ajaksi luokkaan. Melkoisen mukava tapa treenata yhteenlaskua, pohti opettaja tilannetta seuratessaan.
Opetussuunnitelman (2014) mukaan matematiikan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan sekä tukea myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehittymistä. Tämä tavoite sisältyy kaikkiin matematiikan sisältöalueisiin. Matematiikan opetuksen tulee kehittää myös viestintä-, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Oppilaat pääsevät harjoittelemaan näitä taitoja pari- ja ryhmätyöskentelyn avulla, vaikkapa yhteisen matikkapelin äärellä.
Innostusta ja kiinnostusta matematiikkaa kohtaan voi lisätä pelaamisen lisäksi monin eri tavoin oppitunneilla, esimerkiksi ongelmanratkaisutaitoja harjoittelemalla tai vaikkapa liittämällä tehtäviä osaksi oppilaan arkielämää tai tutkimalla ympäristöä matematiikan näkökulmasta. Oivaltaja 1–2 oppikirjoissa ja opetusmateriaalissa kaikki nämä keinot on otettu huomioon. Esimerkiksi ajattelun taitoja kehittävät ja ongelmanratkaisutaitoja harjoittavat tehtävät ovat osa jokaista kappaletta ja yksin tai parin kanssa pelattavia pelejä löytyy miltei joka kappaleesta sekä kaikkien jaksojen lopusta opettajan aineistosta.
Pienten oppilaiden kohdalla peleissä motivoivana tekijänä toimii usein peli itse, sen sisältö sekä siihen liittyvät suoritukset, eikä ulkopuolista motivaation lähdettä tarvita erikseen. Pelitilanne, yhteistoiminta luokkakavereiden kanssa ja omien taitojen käyttäminen uudenlaisissa, oivalluksia vaativissa tilanteissa herättävät kiinnostuksen matemaattista sisältöä kohtaan. Pelissä onnistuminen ja matemaattisten ratkaisujen keksiminen innostavan pelillisen tehtävän äärellä motivoivat ja onnistuminen tukee myönteisen minäkuvan kehittymistä.
Oppimisen ilo ja onnistumisen kokemusten luominen matematiikan oppitunneilla on tärkeää, sillä vähäinen motivaatio tai negatiiviset tuntemukset voivat vaikuttaa oppilaiden suoriutumiseen ja oppimiseen. Taitojen, minäpystyvyyden tunteen ja kiinnostuksen yhdistymiseen vaikuttavat mahdollisesti muun muassa tunteet, harjoittelu, palaute ja onnistumiset. Jos oppilas osaa ja onnistuu, oppilaan minäpystyvyyden tunne ja myönteiset tunnekokemukset vahvistuvat. Tämän myötä tekemisestä aletaan nauttia ja kiinnostus kehittyy.
Kiinnostusta matematiikan opiskelua kohtaan voidaan tukea esimerkiksi antamalla oppilaiden valita kappaleista itseään kiinnostavia tehtäviä. Oppikirjan drillaavan tehtävän sijaan voi pelata drillaavaa peliä, ja sen voi merkitä itselleen vaikkapa kotitehtäväksi. Pelaaminen tuo vaihtelua harjoitteluun. Opetussuunnitelman tavoitteisiin päästään monella tavalla ja pelit ovat yksi keino tukea myönteistä asennetta. Samalla käytetään matematiikan käsitteitä ja opitaan yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja.
Henna Stenberg
Henna Stenberg on erityisopettaja, matematiikan aineenopettaja, luokanopettaja sekä Oivaltaja-sarjan oppikirjailija. Tällä hetkellä hän työskentelee laaja-alaisena erityisopettajana Pirkkalassa Toivion koululla. Henna on suorittanut matematiikan lisäkoulutuksena Matikkaluotsi-koulutuksen sekä joustavan matematiikan kursseja.
Hanna-Kaisa Luukkonen
Hanna-Kaisa Luukkonen on luokanopettaja, alkuopettaja, englannin aineenopettaja, erityisluokanopettaja sekä Oivaltaja-sarjan oppikirjailija. Hän opettaa Helsingissä Lauttasaaren ala-asteella.
Lähteet
Lehtinen, E., Lehtinen, H. & Brezovszky, B. (2014) Matematiikka pelissä. Teoksessa L. Krokfors, M. Kangas & Kopisto, K. (toim.), Oppiminen pelissä – pelit ja pelilliset ympäristöt opetuksessa. Helsinki: Vastapaino
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus
Mononen, R., Aunio, P., Korhonen, J., Tapola, A. & Väisänen, E. (2017). Matemaattiset oppimisvaikeudet. Jyväskylä: PS-kustannus.