Kun olin lapsi, jostakin hohti outoa valoa, joka veti minua puoleensa.
Se oli kirjasto, täynnä kirjojen lumoa.
Fyysinen elinpiirini sijoittui lähinnä kerrostalolähiön ja koulun välille. Perheeni ei juuri matkustellut. Mutta kirjakeitaassa reviirini laajeni: tuntui kuin jokainen opus olisi ollut luukku, jonka avattuani pääsin kulkemaan mitä ihmeellisimpiin maisemiin.
Noiden maailmojen avulla opin kuvittelemaan, unelmoimaan ja näkemään vaihtoehtoja.
“Salainen kirjasto” -kirjasarjani (“Noitapeili“, 2016 ja “Kadonnut kaupunki“, 2019) idea juontaa juurensa suoraan näistä lapsuuden kokemuksistani: vanhasta, salaperäisestä kirjastosta pääsee erilaisia tunneleita ja salakäytäviä pitkin monenlaisiin fantasiamaailmoihin.
Lapsuudessani ei niin ikään ollut internetiä. Netti on laajentanut monen maailmankuvaa – mutta myös kapeuttanut sitä. Sosiaalisen median silotellut kuvat aiheuttavat helposti nuorillekin paineita sopia tietynlaiseen muottiin.
Kulttuurielämykset tarjoavat muitakin vaihtoehtoja. Ne ovat tärkeää, henkistä ravintoa myös lapsille ja nuorille.
Taide usein herkistää tunteita ja auttaa näin saamaan kosketuksen omaan sieluun. Taideteosten avulla voi nähdä sen, mikä ihmisissä on yhteistä ja arvokasta, tunnistaa kaikkien ihmisten samanarvoisuuden.
Kulttuurielämyksen saadakseen ei tarvitse aina järjestää bussiretkeä; sellaisen voi kokea vain avaamalla kirjan kannen.
Kun lapsi tottuu ääneen lukemiseen pienestä pitäen, hän voi nauttia yhdessä lukemisesta vielä teini-ikäisenäkin.
Kaikenikäisille lapsille lukemiselle kannattaa varata aikaa niin kotona kuin koulussakin.
Maailma on usein niin monimutkainen, että teini-ikäinen saattaa rentoutua kuunnellessaan vähän itseään nuoremmistakin kertovaa kirjaa. Kirja on turvallinen pakopaikka, kun kaikki on murroksessa. Yhteinen lukuhetki on se, mikä voi pysyä muutosten keskellä.
Teini-ikäiselle saa lukea kuvakirjojakin. Lastenkirjat kun sopivat ihan kaikille.
Aikaakaan ei aina paljon tarvita. Nuorille suunnattujen novellien lukeminen ei kestä kauan. Suomessa on myös kaikenikäisiä riemastuttavia ja koskettavia (lasten)runokokoelmia. Ainakin yhden runon ehtii aina lukea.
Melkein milloin vain voi tehdä edes muutaman rivin mittaisen sukelluksen uuteen maisemaan, jossa hohtaa hämmästyttävä, ainutlaatuinen kirjojen valo.