Erityisherkkyys-termi on tullut monelle tutuksi viime vuosina, mutta erityisherkän ominaisuuksiin liittyy edelleen paljon väärinkäsityksiä. Kyseessä ei ole neurologinen häiriö tai erityiskohtelua vaativa hankala persoonallisuustyyppi, kuten osa ihmisistä tuntuu ajattelevan. Hyvänä esimerkkinä palaute, jonka sain aikanaan liittyen artikkeliin erityisherkän ominaisuuksista. Lukija totesi, että tuohan on tismalleen sama asia, kuin Asperger. Ei ole. Neuropsykiatrisiin haasteisiin liittyy usein eritysherkkyyttä, mutta erityisherkkyys ei ole neuropsykiatrinen häiriö.
Miten erityisherkkyys sitten ilmenee ja miten sen voisi tunnistaa?
Erityisherkkyys on synnynnäinen taipumus reagoida tavanomaista voimakkaammin aistiärsykkeisiin. Sisäiset ärsykkeet ovat asioita kuten nälkä, jano, väsymys, stressi, tunteet, ajatusten juoksu, palelu, kuumuus tai kipu. Ulkoisia ärsykkeitä ovat näkö-, kuulo-, haju-, tunto ja makuaistin välittämä informaatio: äänet, hajut, maut, kosketus, värit, valo. Herkän ihmisen aistit poimivat ympäristöstä valtavan määrän informaatiota ja liian kuormittavassa ympäristössä se käy voimille. Väkijoukoissa oleskelu, konfliktitilanteet, voimakkaat hajut, epäesteettinen ympäristö, häiritsevät äänet ja epämääräisen outo ilmapiiri ovat asioita, jotka vaikuttavat voimakkaammin erityisherkkään kuin vähemmän herkkään ihmiseen. Tässä joitain erityisherkän tyypillisiä ominaisuuksia:
- toisten ihmisten tunteet vaikuttavat omaan mielialaan voimakkaasti
- kipukynnys on matala
- tarvitsee omaa aikaa
- meteli kuormittaa
- voimakkaat hajut tuntuvat epämiellyttäviltä
- epämukavat vaatteet ahdistavat
- huomaa yksityiskohdat ja on tarkka
- on intuitiivinen ja näkee ihmisten läpi
- mieli on aktiivinen, mielikuvitus on vilkas
- luonne on pohdiskeleva ja syvällinen
- on luova, taiteellinen ja eläytymiskykyinen
- on huolellinen ja tunnollinen
- saattaa säikkyä helposti ja vaikuttaa ujolta
Kuinka tavanomaista herkempää lasta voisi tukea koulussa?
Herkkä ihminen, etenkin herkkä lapsi voi muuttua ärtyisäksi ja sulkeutuneeksi ylikuormittuessaan. Hän myös jännittää usein muita enemmän. Näissä tilanteissa oppi ei mene perille ja paineen alaisena jo opitun muistaminen saattaa vaikeutua. Keskittymiskyvyssä heillä ei ole mitään ongelmaa, vaan poissaolevuus ja muissa maailmoissa liitely liittyy taipumukseen uppoutua omiin ajatuksiin ja myös tarpeeseen sulkea liialliset ärsykkeet hetkeksi ulkopuolelle. Herkkä on tarkka ja tunnollinen oppilas, joka haluaa tehdä hyvää työtä. Herkän upeat ominaisuudet, kuten luovuus, empatia, tarkkanäköisyys ja auttamisenhalu pääsevät oikeuksiinsa, kun hänelle sallitaan oma rauha ja mahdollisuus vetäytyä hetkeksi vuorovaikutuksesta lataamaan akkuja.
Haastattelin erityisopettajaa ja erityisherkkää luokanopettajaa niistä keinoista, millä he tukevat herkkiä oppilaitaan. Toinen heistä toteaa kauniisti: Koen, että minun tehtäväni luokanopettajana on opettaa erityisherkkiä säätelemään omaa herkkyyttään niin, että he kykenevät toimimaan menestyksellisesti yhteiskunnassa, ihmisenä ihmisten joukossa. Minä opetan heitä hyväksymään herkkyytensä, koska se voidaan kääntää voimavaraksi. Omaa itseään tulee kuunnella ja omia rajoja tulee kunnioittaa. Ajatuksia ja tunteita tunnistamalla ja niitä muokkaamalla positiiviseen suuntaan eri tekniikoilla luodaan hyvinvointia ihan kaikille.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Tunteet ovat monelle herkälle kovin intensiivinen kokemus, joten tunteiden tunnistaminen, hyväksyminen ja niiden kanssa elämisen kyky ovat arvokkaita taitoja, joiden osalta opettaja voi olla avuksi. Tämä edellyttää totta kai sitä, että opettajalla on itsellään kyky säädellä omia tunteitaan terveellä tavalla ja hän on kongruentti omassa viestinnässään. Herkkä lapsi lukee kehonkieltä ja tunnetiloja ja uskoo niitä enemmän kuin puhuttuja sanoja.
Koulussa ja luokassa tulisi olla mahdollisuus rauhoittumiseen. Toinen haastattelemistani opettajista kertoikin, että heillä on luokassa käytössä sermi, jolla voi luoda oman rauhallisen tilan ja kuulosuojaimet, jotka voi ottaa mukaan myös välitunnille. Välitunneilta voi myös tulla sisälle luokkaan, mikäli olo tulee sietämättömäksi ulkona muiden lasten kanssa. Koulussa voi olla käytössä myös mukavan viihtyisä ja ärsykkeetön tila levolle. Opettajalla on mahdollisuus myös opettaa tietoista rauhoittumista vaikkapa hengitys- ja keskittymisharjoitusten sekä ohjattujen rentoutusten avulla. Siitä hyötyy koko luokka.
Siirtymätilanteet voivat olla herkälle ihmiselle haasteellisia. He eivät useinkaan pysty syöksymään vaivattomasti asiasta toiseen. Ennakkoon varautumisen mahdollisuus ja tutut rutiinit vähentävät stressiä. Päivän ja kunkin oppitunnin runko voidaan käydä läpi suullisesti tai kirjoittaa taululle. Monesti tämä auttaa lapsia ennakoimaan esim. poikkeustapahtumia ja vähentää jännitystä. Kaikenlainen komentaminen, arvostelu ja äkkijyrkkä asenne saavat herkän ihmisen takalukkoon, joten ohjeiden antaminen ja kannustus eri tilanteissa toimii paremmin kuin käskyttäminen.
Osalla erityisherkistä on todella herkkä tuntoaisti. Rajut leikit ja kaikenlainen omaan kehoon kajoaminen voivat saada aikaiseksi melkoisen vastareaktion. Lapsille onkin tärkeää opettaa, että jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Se ei voi jäädä vain sanojen tasolle, vaan sitä täytyy aktiivisesti valvoa ja kunnioittaa. Tulee osoittaa lapsille, että heitä suojellaan ja kunnioitetaan ja he ovat turvassa. Herkälle voi vaikkapa opettaa, että hän voi luoda ympärilleen oman suojakuplan, jonne ei saa tulla ilman lupaa. Kasvatuskulttuurissamme on valitettavan paljon pakottamista ja lapsen rajojen rikkomista. Esimerkiksi halaamiseen pakottaminen on väärin.
Luokkatilan siisteys ja viihtyisyys hellii erityisherkän aisteja. Herkät ovat kauneudentajuisia ja heillä ympäristö vaikuttaa selkeästi olotilaan. Hyvä ilmanvaihto, hajuttomuus, akustiikka, pehmeä valo ja selkeä järjestys vähentävät ärsykkeitä. Lapset voi ottaa mukaan yhdessä miettimään, miten oppimisympäristöstä saadaan mahdollisimman viihtyisä. Siinä erityisherkät ovat loistavia, he nimittäin tietävät tismalleen, miten jostain tilasta saisi mukavan ja harmonisen.
Rakkaus ja myötätunto
Yksikään ihminen ei kukoista negatiivisessa ympäristössä. Jokainen meistä kaipaa nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista. Se on valintojen tekemistä sen asenteen pohjalta, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Oma asenteemme ja omat tunteemme tarttuvat herkästi eritoten erityisherkkiin lapsiin. Opettajatuttavaani lainatakseni:
Minä kerron joka päivä oppilailleni, kuinka rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat. Piirrän käsilläni ilmaan sydämen ja sateenkaaren, sekä vaaleanpunaisen pilven, josta sataa kaiken värisiä sydämiä. Toivon heille parasta. Lopuksi nostamme kädet ilmaan ja sanomme yhdessä ”Minulla on loistava päivä tänään!”