Miten äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskoe lopulta muuttui? – Kokemuksia kentältä

 12.11.2018

Abiturienttien äidinkielen ja kirjallisuuden taitojen arvioinnissa otettiin syksyllä 2018 askel kohti uutta, kun siirryttiin digitaaliseen ylioppilaskokeeseen. Kokemuksemme mukaan sekä opiskelijat että opettajat ottivat kokeen hyvin vastaan. Tietokoneella kirjoittaminen tuntui kokelaista luontevalta, ja järjestelyt toimivat hyvin. Kaikkien aikojen ensimmäinen digitaalinen äidinkielen ylioppilaskoe ei siis mullistanut maailmaa vaan osoittautui melko lailla sellaiseksi, mitä osattiin odottaa. Kehittämisen ja viilauksen varaa kokeessa kuitenkin mielestämme on.

Tuttuja ja turvallisia lukutaidon tehtäviä

Lukutaidon kokeen aineistot koostuvat jatkossa asia- ja mediateksteistä ja kaunokirjallisista teksteistä. Tänä syksynä asiatekstiaineistoja edustivat mainosvideo ja äänitallenne puheesta, kaunokirjallisia tekstejä puolestaan novelli, runo ja räppikappale. Kuvaa, kieltä ja ääntä sisältävät audiovisuaaliset aineistot eivät yllättäneet, sillä niitä oli uudenmuotoiseen kokeeseen osattu odottaa.

Mielenkiintoinen aineisto oli Hurmeen radiokolumni. Erikoinen tekstilaji – puheen sisältävä kolumni – hämmensi opiskelijoita, mutta taitavimmat oivalsivat kontekstin avulla tekstin parodisen ja ironisen luonteen. Uudenlainen ylioppilaskoe mahdollisti sen, että opiskelija sai puheesta kirjallisen version lisäksi äänitallenteen. Puhe ei kuitenkaan ollut aito tilannepuhe vaan ääneen luettu puhe. Olisikin ollut hedelmällistä, jos opiskelijat olisivat päässeet analysoimaan todellista puhetta ja sen nonverbaalia viestintää.

Mitään yllätyksellistä ei aineistojen lisäksi ollut tehtävänannoissakaan. Tuttu ja laaja “analysoi ja” -käskytys toistui tiuhaan: kokelaiden piti “analysoida mainonnan keinoja”, “analysoida ja arvioida” puhetta ja “analysoida ja tulkita” novellia. Hieman rajatumpia olivat tehtävät, joissa piti eritellä mainoksen mies- ja naiskuvaa tai vertailla runon ja räpin esittämiä kuvauksia ikääntymisestä. Opettajia saattoi hymyilyttää tehtävä, jossa pyydettiin poimimaan runoudelle tyypillisiä piirteitä – runous kun kai voi olla lähes mitä vain. Opiskelijoita muotoilu ei hämännyt, vaan tänä syksynä ajankohtaisen Pyhimyksen räppiin tartuttiin innostuneesti.

Kaiken kaikkiaan koulujemme opiskelijat pitivät lukutaidon kokeen tehtäviä selkeinä ja monipuolisina. Fiktiivisiin teksteihin keskittyvää toista osaa tosin pidettiin media- ja asiatekstejä käsittelevää ensimmäistä osaa vaikeampana. Kritiikkiä osakseen sai erityisesti novellianalyysitehtävä, joka oli sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä liian laaja. Odotimme tehtävän rajaamista esimerkiksi novellin kerrontaan tai symboliikkaan, sillä aiemmin täysimittaisen novellianalyysin on voinut kirjoittaa nykyistä kirjoitustaidon koetta vastaavassa esseekokeessa kuudessa tunnissa. Nyt tämän novellianalyysin lisäksi piti ehtiä kirjoittaa vielä toinenkin teksti.

Myös mainonnan ja puheen keinojen analysointitehtävät mahdollistivat erittäin laajat vastaukset. Vaikka opiskelijoille olikin sanottu, ettei tehtävissä annettuihin merkkimääriin tarvitse yltää, moni katsoi varmemmaksi kirjoittaa pitkiä, annettuihin merkkimääriin yltäviä vastauksia. Tämä aiheutti sen, että monelta kokelaalta loppui aika kesken eikä osa abiturienteista ehtinyt oikolukea vastauksiaan lainkaan. Vaarana onkin, että suuret merkkimäärät ja väljät tehtävänannot paisuttavat kokeen liian laajaksi kuuden tunnin aikaan ja myös vanhaan kokeeseen nähden.

Mielestämme on tärkeää, että kokelaat saavat ylioppilaskokeessa eteensä tehtäviä, joiden avulla he voivat osoittaa lukion aikana oppimaansa. Syksyn 2018 lukutaidon tehtäviin opiskelijoiden oli helppo tarttua, sillä tehtävätyyppejä oli ehditty harjoitella Särmän avulla monipuolisesti. Muun muassa mainosvideot ja puheen erittelytehtävät ovat Särmä-oppikirjoista tuttuja. Audiovisuaaliset aineistot myös antavat kokelaille mahdollisuuden osoittaa omaa lukutaitoaan uudesta näkökulmasta.

Omaäänisiä tekstejä aineistojen avulla?

Uudessa kirjoitustaidon kokeessa tuotetaan pohtiva, näkökulmia avaava tai kantaa ottava teksti, jossa tulee käyttää kahta aineistoa oman ajattelun tukena. Syksyn 2018 kirjoitustaidon kokeen aiheet liittyivät tiiviisti äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen omiin sisältöihin: kielen ja sanojen ilmaisuvoimaan. Kahdeksan aineiston joukossa oli eritasoisia mediatekstejä, asiantuntija-artikkeleita sekä digitaalisen kokeen mahdollistamia audiovisuaalisia aineistoja, kuten elokuvatraileri.

Kokeen digitaalinen muoto asettaa vaatimuksia niin oppikirjailijoille kuin kokeen laatijoillekin tarjota aineistona audiovisuaalisia tekstejä. Odotettavissa oli, että videoita tai podcasteja on mukana ensimmäisestä kokeesta lähtien. Särmä-oppikirjasarjan pakollisten ja syventävien kurssien materiaaleissa videoon viittaamista harjoitellaan ja aineistovaihtoehdoissa niitä tarjotaan muiden rinnalla. Näihin uusiin tekstilajeihin pystyi siis tarttumaan luottavaisin mielin.

Vanhasta esseekokeesta kirjoitustaidon koe eroaa erityisesti siinä, että opiskelijan omalla aihe- ja aineistovalinnalla on suuri merkitys. Hyvään lopputulokseen pääsee vain, jos ikään kuin onnistuu suunnittelemaan itselleen sopivan tehtävän ja tekemään sen. Riski ympäripyöreään käsittelyyn tai aineiston referointiin on toki vanhassakin kokeessa ollut, mutta se, miten ja kuinka paljon aineistoja tulee käyttää, aiheutti tänä syksynä monelle päänvaivaa.

Uusi koe antaa kokelaalle vapauksia aineiston hyödyntämisessä. Kirjoitustaidon kokeen arviointikriteerien mukaan erinomainen kirjoitelma keskustelee aineistojen kanssa luontevasti ja oivaltavasti. Voiko tällöin omaäänisellä ja eheällä tekstillä yltää ylimpiin pisteisiin, jos aineistoja käyttää vain vähän oman ajattelunsa tukena? Onko kirjoittajan turvallisempaa kuljettaa aineistoja mukanaan läpi tekstin, vaikka se veisi tilaa omilta ajatuksilta, havainnoilta ja kokemuksilta?

Jotta abiturientin omalle ajattelulle jää tilaa, aineistot eivät saisi olla liian pintapuolisia mutta eivät liian tyhjentäviäkään. Ikävä kyllä syksyn 2018 kirjoitustaidon kokeen elokuvatraileri tai videokatkelma eivät tarjonneet kovin painavaa asiaa aihepiireistään. Mukana oli myös kieleltään kömpelöitä tekstejä, jotka toimivat helposti mallina ainakin heikommille opiskelijoille. Keveytensä tai kokemuslähtöisyytensä vuoksi osa aineistoista jäikin väistämättä esimerkeiksi tai kuriositeeteiksi ja tarjosi lähinnä mahdollisuuden kevyeen viittaukseen tai esimerkin lainaamiseen ja teki näin ollen oivaltavan keskustelun aineiston kanssa melko vaikeaksi.

Joistakin aineiston käyttöön liittyvistä pulmista huolimatta abiturientit kuitenkin pitivät kirjoitustaidon kokeen tarjoamasta vapaudesta valita itse aineistot ja näkökulmat. Aiheiden päällekkäisyys tosin hieman hämmensi: muutamien kokelaiden mielestä he olisivat voineet kirjoittaa tekstinsä lähes samassa muodossa useammankin aiheen alle. Kun tarjolla on laajoja aiheita ja rajaaminen jätetään kokelaan tehtäväksi, näkökulman terävyys kärsii helposti eikä omaäänisyyttä tavoiteta.

Miten arvioida ja opettaa uudenlaista lukutaitoa?

Digitaalinen ylioppilaskoe toi mukanaan uutta myös arvioijille eli meille opettajille. Uuden kokeen ehdoton etu on se, että arviointi YTL:n verkkopalvelussa on turvallista: papereiden puolesta ei tarvitse pelätä eikä esimerkiksi epäselvä käsiala vie huomiota asiasta. Toisaalta pitkän tekstin hahmottaminen rajatussa ruututilassa on myös työlästä: se väsyttää silmiä ja estää luontaista palaamista tekstissä taaksepäin, kun jonkin asian ymmärtäminen vaatii tarkistamista. Kun tekstin pituus on lisäksi vanhaa koetta pidempi, ei korjaamista voi pitää ainakaan aiempaa nopeampana.

Molempien kokeiden arvioinnissa nojasimme itse erityisesti YTL:n äidinkielen digitaalisen kokeen määräyksiin sisältyviin arviointiohjeisiin. Lukutaidon kokeen arviointikriteereistä oli tehty taulukko, joka tuntui meistä helpommin sovellettavalta kuin koekohtaiset sisältökuvaukset. Kirjoitustaidon kokeen kriteereissä pulmia tuotti se, että niissä korostuu edelleen tehtävänannon täyttäminen. Tehtävänantoa vasten arvioiminen ei kuitenkaan ole opettajalle ihan yksinkertainen tehtävä, kun tehtävänanto ei vanhan kokeen tapaan ole muotoiltuna näkyvissä.

Opettajat ovat opiskelijoiden tekstien ymmärtämisen mestareita, vaikka puutteita olisi paljonkin. Kielivirheiden painoarvon väheneminen lukutaidon kokeessa herättikin paljon keskustelua linjauksen tultua julki. Kriteerien mukaan vastausten täytyy olla ymmärrettäviä. Onkin kiinnostavaa nähdä, miten paljon lukutaidon vastauksissa jatkossa sallitaan kielirikkeitä. Millaiset virheet lopulta vaikuttavat merkittävästi vastauksen ymmärrettävyyteen?

Kokeen laatijoilta toivomme tulevina vuosina tarkennuksia kielirikkeiden lisäksi siihen, miten ottaa arvioinnissa huomioon tekstien pituudet ja kirjoitustaidon kokeessa aineiston käyttö. Toivomme kokeita, joissa opiskelijat pääsevät osoittamaan äidinkielen ja kirjallisuuden ydintaitoja: lukemista ja kirjoittamista. Toivomme myös, että digitaalisuutta osataan käyttää hyödyksi aineistovalinnoissa.

Digikokeita korjanneina ja digilukutaitoa viime vuodet opetussuunnitelman mukaan opettaneina mietimme kuitenkin, mitä tämä digitaalisuus on saanut ja saa aikaan. Painettujen tekstien ja sähköisten tekstien lukeminen on erilaista. Osaavatko opiskelijat lukea sähköisiä tekstejä syvällisesti analysoiden eli eritellen, tulkiten, arvioiden ja niitä hyödyntäen? Ohjaavatko oppimateriaalit opiskelijoita tähän riittävästi? Entä osataanko sähköisten tekstien lukemista opettaa? On mielenkiintoista nähdä, miten lukutaito ja sen arviointi muuttuvat, kun sitä harjoitellaan ja mitataan sähköisten tekstien avulla.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat, Särmän oppikirjailijat
Noora Kivimäki
Johanna Kumenius
Anna Marin

Lukion Särmän tuotesivulle