Haluan tuoda esiin kirjallisuuden monipuolisuuden. Tärkeintä on pohtia, mitä asiat merkitsevät ja miten merkitys syntyy. Käsitteet ja rakenteiden läpivalaisut auttavat ymmärtämään, miten tekstit on tehty ja miten tekstejä voi lukea mutta myös kirjoittaa. Kun oppii kirjallisuuden pelisääntöjä, tajuaa myös että elokuvat, sanoitukset ja tietokirjallisuus pelaavat pitkälti samanlaisella logiikalla.

Kirjallisuus on kaikkialla elämässäni: työskentelen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa, vapaa-ajalla olen kirjailija.

Olen ollut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana vuodesta 1986 ja tehnyt työurani normaalikoulussa Helsingissä – nykyisessä Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa. Opetan sekä yläkoulussa että lukiossa.

Olen todennut, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiminen ei ole työ – se on kokonaisvaltainen elämäntapa. Työllistävä, monipuolinen, raskas, rakas ja antoisa elämäntapa. En ole vielä tavannut äidinkielen opettajaa, joka pystyisi kytkemään opettajuutensa täydellisesti pois päältä. Kesälomallakin, kun kaksi äidinkielen opettajaa kohtaa, puhe kääntyy äkkiä ainakin kirjoihin ja teatteriin ja siinä sitä ollaan. Kohta suunnitellaan jo, miten juuri luettua kirjaa käsiteltäisiin kuutoskurssilla ja miten kesän kirjoittamisseminaarin anti päätyisi opiskelijoiden iloksi.

Toiset tekevät väitöskirjoja, mutta minun käytännölliselle luonteelleni oppikirjat ovat sopineet toistaiseksi paremmin. Siltaa opetussuunnitelman, oppiaineen eri osa-alueiden teorian ja kirjan käyttäjien välillä on ollut antoisaa ja kehittävää rakentaa. Lisäksi viihdyn hyvin työryhmän jäsenenä. Uskon vakaasti keskustelun, huumorin ja kahvipöydän antimien luovuutta lisäävään voimaan.

Olen toiminut äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina oululaisessa Laanilan lukiossa jo 15 vuoden ajan. Viimeiset viisi vuotta olen lisäksi tehnyt kehittäjäopettajan työtä ja suunnitellut alueen äidinkielen opettajille täydennyskoulutusta ja perehtynyt opetussuunnitelmatyöhön.

Äidinkielenopettajuus oli minulle luonnollinen valinta. Toimittajan tyttärenä olin aina lukenut paljon ja ollut kiinnostunut kielestä ja kirjoittamisesta. Lukiossa ihailin äidinkielen opettajaani suuresti ja halusin hänen kaltaiseksi itsekin. Nyt 15 opetusvuoden jälkeen tiedän edelleenkin olevani oikealla alalla ja tekeväni tärkeää työtä nuorten parissa. Olen myös aina ollut kiinnostunut oppiaineeni kehittämisestä ja toiminut aktiivisesti äidinkielen opettajien yhdistystoiminnassa.

Oppikirjailijuus on tuonut työhöni uuden näkökulman ja paljon lisää virtaa. Sanotaan, että seitsemän vuoden välein jokaisen pitäisi katsoa asioita uudesta näkökulmasta, ja tämä on minusta hyvä tapa uudistaa itseään opettajana ja kehittää näkemystään työstä. Erityisesti olen kiinnostunut oppikirjojen sähköistämisestä ja sen mukanaan tuomista uusista oppimisen ja opettamisen muodoista ja mahdollisuuksista.

Kun sain tehtäväkseni esitellä itseni tässä, aloin heti miettiä lukemiani kirjoja. Taisin ajatella, että kertoisin eniten itsestäni panemalla kaikkein mieleenpainuvimmat lukukokemukseni peräkkäin. Koska epäilen esittelyltä odotettavan muuta, on lukijan tyydyttävä tähän, yhtä kaikki kirjallisuuspitoiseen litaniaan: opiskelin yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, väittelin tohtoriksi Pentti Saarikosken runoudesta, ja nykyään työskentelen yleisen kirjallisuustieteen dosenttina ja yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Muutaman kirjallisuusaiheisen kirjan kirjoittamisen ohella olen suomentanut proosarunoja ja kirjoittanut kirja-arvioita Helsingin Sanomiin.

Toimittajana haluan painottaa Särmässä lähdekritiikkiä. Journalismin idea ei ole nuorille selvä, kaupalliset yhteistyöt ja valeuutiset vaativat uudenlaista valppautta. Opettajana taas haluan Särmässä vahvistaa kirjoittamisen osataitojen harjoittelua. Viime vuosina olen tehnyt opiskelijoiden kanssa osataitoihin liittyviä kokeiluja, joiden tuloksena aloin esimerkiksi opettaa erikseen päänäkökulman ja käsittelynäkökulmien valintaa. Tekstit paranivat heti.

Työskentelen toimittajana Helsingin Sanomissa ja opetan mediaa Kallion ilmaisutaidon lukiossa.

Miten minusta tuli äidinkielenopettaja ja oppikirjailija? No ei pitänyt tullakaan. Olen aina janonnut tietoa kulttuureista, ihmisten ajatuksista ja uskomuksista, joten aluksi opiskelin uskontotiedettä. Kun uskonnonteoriat eivät vastanneet kysymyksiini, käännyin kirjallisuuden ja kielten pariin, enkä päässyt pois.

Nyt opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa. Työssäni voimakkaimpia kokemuksia ovat luokkakeskustelut, joiden aikana jonkun maailma kiepsahtaa. Tällaisia ajatustenvaihtoon kutsuvia tekstejä olen myös Särmään halunnut tuoda.

Työskentelen erityisasiantuntijana Kielitoimistossa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Olen yksi Ison suomen kieliopin (2004), Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan (2007) ja Kielitoimiston kielioppioppaan (2014) kirjoittajista.

Ennen nykyistä työtäni opetin pitkään aikuisille suomea toisena ja vieraana kielenä. Se jos mikä opetti minullekin suomea.

Opetuksessani pidän tärkeimpänä opittavien asioiden merkityksellistämistä opiskelijoiden omassa elämässä. En halua kenenkään opiskelevan siksi, että opettaja käskee, vaikka tietysti välillä käskenkin. Kielen ja oppimisen taitojen hallinta luo tasa-arvoa ja mahdollistaa osallistumisen ja osallisuuden yhteiskunnassa. Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena elämäntaitojen keskiössä, ja sen opettaminen on siksi niin mielekästä.

Työskentelen Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa lukion ja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana.

Opettajana haluan tehdä koulun tärkeimmästä aineesta kiinnostavan, vaikuttavan, ajatteluun haastavan ja hauskankin. Nuoret tarvitsevat selkeyttä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun mutta myös elämyksiä ja vuorovaikutusta. Hyvä oppimateriaali tarjoaa näitä kaikkia. Siksi olen mukana Särmässä. Koulun tärkein aine ansaitsee arvoisensa oppimateriaalin.

Päivisin opetan Helsingin medialukiossa.

Oppikirjailija on/off. S1 ja S2. Särmässä aloitin 2008, Heklussa hieman ennen. Opettajana minulla on yksi tavoite: että opiskelija löytäisi paikkansa maailmassa. Kielitaidot merkitsevät tässä paljon, joskus liikaa. Myös kirjanteossa yritän keskittyä olennaiseen. Erityisalueitani ovat kielenhuolto, tyylit ja rakenteet sekä vaikuttamisen aina niin kiehtovat ja kimurantit kysymykset.

Toimin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina Helsingin kielilukiossa.

Olen kirjoittanut lukion Särmään jakson suomalaisen kirjallisuuden historiasta sekä ollut mukana länsimaisen kirjallisuushistorian uudistamisessa ja kirjoittanut nykykulttuurin jaksoon historiabuumista.

Olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija ja erikoistunut realistiseen ja naturalistiseen kirjallisuuteen, ja päätutkimuskohteenani on ollut Minna Canth ja hänen tuotantonsa. Väittelin Canthin teosten psykologisesta ihmiskuvasta 2008, sen jälkeen syvennyin Minna Canthin kirjailija- ja henkilökuvaan ja julkaisin vuonna 2014 uuden Canth-elämäkerran.

Olen kiinnostunut paitsi suomalaisen kirjallisuuden 1800-luvusta ja 1900-luvun alkuvuosikymmenistä, myös sananvapaudesta, esseistä, kirjoitusprosesseista sekä historiallisesta kerronnasta erityisesti elämäkerroissa ja elämäkerrallisissa romaaneissa.

Opettajana ja oppikirjailijana haluan kutitella nuorten uteliaisuutta ja rohkaista heitä innostumaan. Kun opiskellaan kieltä, kirjallisuutta ja vuorovaikutusta, mahtavana materiaalina on koko maailma. Hyvä oppikirja, kuten Särmä, antaa selkeitä ohjeita ja malleja, mutta tarjoaa myös haastetta ja rohkaisee omiin oivalluksiin. Parhaita hetkiä luokassa ovat minusta ne, kun jaetaan omia ajatuksia ja sytytetään kipinöitä toisissa.

Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta Tapiolan lukiossa ja koulussa Espoossa.

Olen toiminut opettajana runsaat 20 vuotta. Viitisentoista viime vuotta olen opettanut Tampereen normaalikoulussa peruskoulun yläluokkia ja lukiolaisia sekä ohjannut opetusharjoittelijoita. Parasta tässä työssä on se, että päivittäin näkee aktiivisia ja myönteisiä nuoria.

Särmän tekeminen on ollut mielekästä, sillä pidän kunnon keskusteluista osaavien ja ajattelevien ihmisten kanssa. Ryhmämme on tehnyt paljon töitä voidakseen tuottaa sellaisia oppimateriaaleja, että ne palvelisivat sekä lukiolaisia että heidän opettajiaan. Olemme olleet samaa mieltä ja eri mieltä, olemme etsineet kompromisseja ja jättäneet särmiä, olemme yrittäneet olla kaikkien Särmän käyttäjien puolella.

Sydämenasiani koulumaailmassa on nykyisin ylioppilastutkinto. Haluan tukea Särmässä sitä, että erilaiset oppijat saavat mahdollisimman hyvän pohjan ylioppilaskokeeseen. Kun kokeeseen liittyvät tehtävät etenevät loogisesti ja vakuuttavasti, opettajallekin jää enemmän omaa aikaa.

Syksystä 2020 lähtien olen tehnyt erilaisia projektitöitä.

Minua kiinnostaa kielten synty, muutos ja kuoleminen. Nykymaailmassa suuri osa maailman kielistä on uhanalaisia. Samalla syntyy kokonaan uudenlaista moninaisuutta. Ihminen näkee maailman kielen kautta ja avulla, siksi maailman kielitilanteen muutos ei lakkaa kiinnostamasta.

Opetan suomalais-ugrilaista kielitiedettä Helsingin yliopistolla.

Ihmiset joskus kysyvät, miten minusta tuli puhetaidon opettaja. En opiskellut yliopistossa puheviestintää vaan teologiaa. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt päätyä papiksi tai uskonnonopettajaksi.

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen. Minusta tuli puheen tutkija siksi, että olen niin huono kuuntelemaan puheita. Pitkästyn helposti. Haukotuttaa, jalat puutuvat. Kiemurtelen penkissä ja kysyn itseltäni: milloin tämä loppuu?

Opetan ihmisille hyvän puhumisen lakeja, mutta samalla olen huomannut, että hyväksi puhujaksi ei tulla sääntöjä opiskelemalla. Tärkeintä on vapautua peloista. Tärkeintä on oppia nauttimaan esiintymisestä. Tärkeintä on löytää oma lahjakkuutensa.

Siksi puhetaidon opettaminen on vaikeaa puuhaa. Siinä on kohdattava kokonainen ihminen.