Kylmänä talviaamuna lämmittävät lapaset ja sydämellinen ajatus ystävältä! Ystävänpäivää vietetään 14.2. Askarrelkaa ihanat ja yksilölliset lapaset Seikkailujen aapisen Lempin tarinan innostamana.
Lempin mieltä kutkuttaa, salaisuus paljastaa.
Suuta ei voi avata, silloin saattaa lipsahtaa.
Lempi on niin innoissaan, salaisuus suusta livahtaa.
Toisia se harmittaa, Lempi tahtoo korjata.
Lempin hymy suloinen, ei ole kellekään salainen.
Anteeksi nyt Lempi saa, pian jo kaikkia naurattaa.
Lempi yrittää rauhoittua, mutta hän on vain niin innoissaan Opettaja Ukulelen keksimästä Salainen ystävä -tempauksesta. Lempi haluaa olla kaikkien ystävä ja, että kaikki ovat ystäviä keskenään. Kaikista eniten Lempi kuitenkin halusi olla Annun ja Ollin salainen ystävä, keinolla millä hyvänsä. Vilpillisten keinojen käyttäminen aiheutti jälleen kerran tutun huudahduksen. “ Voi ei, Lempi!”
Opettaja Ukulele on nyt päättänyt, että tällä kertaa ollaan ystäviä, ei salaa, vaan ihan reilusti. Näin kenenkään, edes Lempin, ei tarvitse miettiä, kenen ystävä hän on. Kaikki ovat ystäviä keskenään ja kaikkia ystäviä voi muistaa kauniilla sanoilla ja iloisilla teoilla. Lempi haluaa pahoitella tekojaan ja muistaa jokaista ystäväänsä. Niinpä hän miettii ankarasti, minkälaisesta asiasta hän itse ilahtuisi. Hänen mieltään ja pieniä käsiään lämmittäisi kylmänä talviaamuna, lapaset ja sydämellinen ajatus ystävältä. Lempi pohtii miten voisi jakaa tämän lämpimän ajatuksen omille ystävilleen. Yhtäkkiä hän muistaa Ollin mummon, Meerin. Hänhän neuloo jatkuvasti lämpimiä ajatuksia kaikille. “Jihuu”, Lempi hihkuu ja lähtee siltä seisomalta pinkomaan Meerin luokse.
Meeri ilahtuu suuresti Lempin ajatuksesta, mutta selittää, ettei noin suurelle ystäväjoukolle neulota lapasia hetkessä, edes Meerin supertaidoilla. Ensin Lempi lannistuu, mutta Meeri keksii, että he voivat askarrella jokaiselle ystävälle lapaset, jotka ojentavat sydämellistä lämpöä. Lempin suu hymyilee pienestä korvaan toiseen asti, ja niin alkaa vauhdikas askartelu, jonka aikana kuuluu monta kertaa: “Voi ei, Lempi!”, mutta myös monta kertaa: “Juuri noin, Lempi!” ja “Ihanaa, Lempi!”.
Askartelutuokion jälkeen Meeri-mummo pyyhkii hymyillen hikeä otsaltaan. Tämä Lempin ja Meerin yhteinen askartelu, jos mikä, oli ystävyyden teko. Ja hauskaa oli, heillä molemmilla. Lempi ja askartelut ovat jo matkalla kohti koulua. Jostakin kaukaa kuuluu Lempin kimeällä äänellä: “Kiitos Meeri!”. Meeri istahtaa takaisin keinutuoliinsa kutimet kädessään ja alkaa neuloa pieniä punaisia lapasia uudelle ystävälleen.
Lapanen ystävän mieltä lämmittää — sulaa sydän ja talvinen jää.
Sydämellisiä askarteluhetkiä!
Petra Nummelin