Luokanopettajan mietteitä uusi OPS kainalossa

Kati Solastie  8.1.2018

Uusi OPS on käytössä. Onhan kaikki 549 sivua jo otettu haltuun? Aika monta sivua on jo luettu, vaikkei ihan koko opusta sentään. Äidinkielen ja kirjallisuuden tekstiosuuden olen toki lukenut useampaankin kertaan – olenhan ollut sitä mukana tekemässä.

Kamppailen keskeneräisyyden sietämisen kanssa, vaikka päivittäin muistutan oppilaitani, ettei haittaa, vaikka työ jää kesken. Opetussuunnitelmankin kohdalla saa olla armollinen: kokonaisuuden omaksuminen vie oman aikansa, vaikka työmääräyksen henki tuleekin ottaa heti haltuun.

Kaiken kaikkiaan uusi OPS tuo terveellisiä muutoksia, vaikka toki myös nipun kauniita ajatuksia sekä outoja ilmaisuja. Kun OPS uusitaan noin kymmenen vuoden välein, tulee katseen suuntautua kohti tulevaisuutta.

Keskitytään olennaiseen

Miellän, että opettajalla ovat tavoitteet, sisällöt ja erilaiset työtavat aika tavalla selkäytimessä. Tätä kolmikantaa voi koko ajan syventää. Pidän omana akilleen kantapäänäni heittäytymisen vaikeutta: kunpa vain osaisi irrottautua oppiaineen sisällöistä ja todellakin mennä tavoitteet edellä, kuten työmääräyksessä kerrotaan. Nyt uusi OPS tarjoaa mahdollisuuden keskittyä olennaiseen (tavoitteet) ja jättää pois turhan sälän (sisällöt). Voin tavoitteen saavuttamiseksi vaihdella sisältöjä: niitähän ei ole edes kovin tarkasti rajattu.

Laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksiakin enemmän puhuttavat ”ilmiöt”. Ilmiöoppimiselle on työnantaja asettanut omat rajoitukset ja määräykset, jotta varmasti osaisimme noudattaa OPS:n henkeä eli toteuttaisimme opetusta eheyttämällä ja monialaisina oppimiskokonaisuuksina.

”Eheyttämisen tavoitteena on tehdä mahdolliseksi opiskeltavien asioiden välisten suhteiden ja keskinäisten riippuvuuksien ymmärtäminen. – – opetuksen järjestäjä huolehtii siitä, että oppilaiden opintoihin sisältyy vähintään yksi monialainen oppimiskokonaisuus lukuvuodessa” (POPS 2014.) Ainakin alakoulussa eheyttäminen on jo noin sata vuotta ollut hyväksi havaittu, luonnollinen ja vakiintunut työmenetelmä.

Jotakin uutta, jotakin vanhaa

Koulu ja koulutus ovat nousseet uutisiin usein viime viikkoina. Laineet lyövät korkeina koulutuskeskustelussa. Joku ehti jo kehumaan, ettei tulevaisuuden töissä tarvita ”ulkolukua”, läksyt ovat tietysti jo ihan turhia, ja romukoppaan joutavat kirjat ja pulpetit.

Olen väitteistä aika tavalla eri mieltä. Kuka ottaa töihin henkilön, joka ei osaa kertolaskuja? Kyllä ulkolukua tarvitaan, vaikkei Pohjanmaan jokia jokaisen tarvitsekaan osata ulkoa. Koulun täytyy olla se paikka, jossa saadaan kokemus ahkeruudesta ja opitaan työntekoa, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Siellä myös harjoitellaan keskittymistä ja nautitaan turvallisista ja tylsistä rutiineista.

Kaiken uuden keskellä en usko, että näitä taitoja voidaan unohtaa. Opettajan tehtäväksi jää annostella sopivasti oikeita työmenetelmiä, jotta tämän päivän koululaiset ja opiskelijat ovat tulevaisuudessa luotettavia, ahkeria ja avarakatseisia yhteiskunnan rakentajia.

Uusimmat artikkelit
Uusimmat uutiset