Erityiskoulu yhdistyi peruskouluun – miten haasteista selvittiin?

”Aluksi kaikki oppilaat eivät osanneet suhtautua erilaiseen koulukaveriin”, kertoo Jan Söderholm, joka oli Pihlajaveden erityiskoulun rehtori. Kun koulu yhdistyi Talvisalon peruskouluun, hän toimi 5 vuotta erityisopetuksen vararehtorina. Nykyään Jan opettaa Talvisalon koulussa pääasiassa joustavan perusopetuksen (JOPO) 9. luokan oppilaita. Hän valottaa ratkaisuja, joita koulujen yhdistyessä tehtiin, ja kertoo erityisopetuksen toteuttamisesta.

Miten Pihlajaveden erityiskoulun oppilaiden yhdistäminen Talvisalon peruskouluun toteutettiin käytännössä?

”Talvisalon yleisopetuksen kouluun toteutettiin remontin yhteydessä tilaratkaisuja, jotka huomioivat erilaisten oppilaiden tarpeet. Vuoden 2011 alussa noin 80 oppilasta, yksilöllistettyjä sekä lievästi ja vaikeasti kehitysvammaisia, integroitui Talvisaloon ja Pihlajaveden erityiskoulu lopetti toimintansa. Erityisopettajat ja koulunkäynninohjaajat siirtyivät mukana. Aluksi lähes kaikki erityistä tukea tarvitsevat oppilaat sijoitettiin samaan siipeen opettajien yhteistyön helpottamiseksi. Myöhemmin yläluokkia hajautettiin ja osallistumista yleisopetuksen ryhmien opiskeluun on lisätty niiden oppilaiden kohdalla, jotka ovat ohjaajan ja eriyttämisen avulla pystyneet olemaan mukana. Erityisopettajat ovat tarvittaessa tukeneet opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa.”

Miten peruskoulussa pitäisi mielestäsi eriyttää?

”Eriyttämisen tulee lähteä aina oppilaan tarpeista. Eriyttämisen ei pitäisi kuulua vain erityisopettajien vastuulle, koska integroituja oppilaita on yhä enemmän yleisopetuksen ryhmissä ja monin paikoin ryhmäkoot ovat kasvaneet. Tämä antaa lisähaastetta luokan- ja aineenopettajan työhön. Kaikkien koulussa opetukseen ja ohjaukseen osallistuvien pitäisi osata antaa tukea sitä tarvitseville oppilaille. Tarvitaan kokemusten jakamista ja yhteisopettajuutta. Tarvitaan koulutusta, jossa koulun henkilöstöä valmistetaan kohtaamaan oppilaiden erilaisia tarpeita ja tarvittaessa käyttämään monipuolisia välineitä ja opetustapoja. Opettajien ja ohjaajien pitää tietää oppilaan rajoitteet ja ominaispiirteet, jotta hänelle osataan valita sopivimmat oppimateriaalit ja opetusmenetelmät opetuksen toteuttamiseen.”

Miten oppimateriaalit auttoivat erityiskoulun sulauttamista peruskouluun?

”Erityisopetukseen on ollut kohtuullisen hyvin materiaaleja saatavilla. Se helpottaa, koska opiskeltavaa asiaa pitää usein rajata oppilaskohtaisesti. Tietotekniikan käyttö on eriyttämisessä lisääntynyt digitaalisen materiaalin monipuolistumisen myötä. Digitaalinen oppimateriaali antaa tukea varsinkin niille oppilaille, jotka hyötyvät useista toistoista opintojen edistämiseksi. Eriyttämistä toteuttaneille opettajille kertyy tietysti omaa, käytännössä testattua materiaalia.”

Viettääkö erityisoppilas koulussanne suurimman osan ajastaan tavallisessa luokassa?

”Tämä riippuu oppilaan tuen tarpeesta. Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaat toimivat pääsääntöisesti yhden opettajan kanssa omana ryhmänään. Taito- ja taideaineissa on usein mahdollista toteuttaa yhteisopetusta yleisopetuksen ryhmien kanssa. Yksilöllisen opetuksen oppilaat opiskelevat usein osan haasteellisemmista aineista oman opettajan kanssa ja osan aineenopettajien kanssa. Samoin toimitaan Joustavan perusopetuksen ryhmän oppilaiden kanssa. Alaluokkien oppilaat ovat omissa ryhmissään niin kuin muutkin alakouluikäiset. Integrointia tapahtuu aina, kun se on oppilaan kannalta eteenpäin vievää ja mielekästä.”

Tarkkailuluokat ovat historiaa, mutta oliko niissä jotain hyvääkin?

”Sain työskennellä yläkouluikäisten tarkkailuluokkalaisten kanssa yhdeksän värikästä vuotta. Monet näistä oppilaista tarvitsivat selkeän päivärytmin ja hyvähermoisen aikuisen viemään välillä vaikeidenkin hetkien läpi. Kun aikaa kului ja luottamus karttui, alkoi toiminta tuottaa toivottua tulosta useimpien kohdalla. Vastaavanlaiselle opetustoiminnalle näkisin vieläkin olevan tarvetta. Tietyssä elämänvaiheessa osa nuorista tarvitsee erilaista ohjausta. Kaikille ei nykymallinen peruskoulu monine tavoitteineen ja kiireisine tahteineen vain sovi. Moni entisistä tarkkislaisista on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa ja elämä on tasaantunut vuosien kuluessa.”

Miten olet työssäsi toteuttanut joustavuutta ja yksilöllistämistä?

”Jokainen päivä on erilainen erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Myös jokainen oppija on erilainen. Päivittäin on mietittävä erilaisia ja uusia lähestymistapoja opetukseen ja materiaaleihin. Pyrin aina tarkkailemaan oppilaiden vireystilaa ja jaksamista opetuksen rytmittämisessä. Varaan runsaasti eritasoisia tehtäviä ja rajaan opiskeltavaa asiaa usein oppilaskohtaisesti. Pyrin kytkemään opetettavan materiaalin tavalliseen arkeen. Seuraamme paljon yhteiskunnallisia asioita opetusmateriaalin ohessa. Tällä hetkellä opetan pääasiassa Joustavan perusopetuksen (JOPO) 9. luokan oppilaita. Monella oppilaallani on takanaan jo useita eri tukimuotoja. Usein heidän suurimpana ongelmanaan on motivaation puute ja arjen hallinta. Näitä pyritään kehittämään oikeaan suuntaan, minkä jälkeen oppilas voi keskittyä täysipainoisesti peruskoulun päättötodistuksen saamiseen ja toisen asteen opintoihin sijoittumiseen. Opetus- ja kasvatustyö on arvokasta työtä, jossa kukaan ei ole koskaan valmis. On suurta viisautta ottaa vastaan palautetta oppilailta ja kehittää sitä kautta itseään ihmisenä ja ammattilaisena.”

Erilaisuuden hyväksyminen on koulullesi tärkeä arvo. Miten se toteutuu käytännössä?

”Kun koulut yhdistyivät, syntyi usein tilanteita, joissa yleisopetuksen oppilaat eivät oikein osanneet suhtautua erilaiseen koulukaveriin. Kävin useissa luokissa puhumassa erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä. Kerroin, että pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaalla voi olla puutteelliset keinot ilmaista itseään tai kiinnostustaan muihin oppilaisiin. Varsinkin kovaääninen käyttäytyminen herätti keskustelua. Pohdimme ihmisen arvoa monestakin eri näkökulmasta. Oppilaat esittivät kysymyksiä ja olivat terveesti uteliaita: ”Miksi tuo oppilas huutaa ja hätäilee ruokalassa?” ”Miksi tuo oppilas liikkuu tuolla tavalla?” Tämän kaltaisia kysymyksiä tuli usein. Tilanne alkoi kohentua ja oppilaat pystyivät toimimaan samoissa tiloissa sisällä ja ulkona ilman isompia ongelmia. Tänään kaikki ovat osa Talvisalon yhteistä peruskoulua.”

Miten motivoit oppilaita tulemaan kouluun?

”Yhtenä keinona olen kokeillut ajankohtaisten asioiden ja oppimateriaalin liittämistä tiiviimmin toisiinsa uutisia ja pinnalla olevia aiheita seuraamalla. Asioiden syventäminen keskustelemalla yhdessä luokan kanssa tuntuu toimivan pelkkää kirjan käyttämistä paremmin. Hyvällä säällä voi löytää reippaan ulkoilun ohessa opetussuunnitelmaan sisältyviä aiheita koulun lähialueilta. Kouluilta pitäisi enemmän päästä tutustumaan erilaisiin yrityksiin ja työtehtäviin, ja TET-jaksojen ja opiskelun rytmitystä voisi kehittää. Tämän uskoisin lisäävän monen opiskelumotivaatiota. Jossain vaiheessa päättäjillä pitäisi olla rohkeutta tarkistaa opetussuunnitelmien sisältöjä ja jopa karsia materiaalia, jotta saataisiin erilaisia tapoja toteuttaa koulupolkuja myös yleisopetuksen puolella. Yhteiseen tekemiseen, asioiden pohdintaan ja sosiaalisten taitojen kehittämiseen tarvitaan aikaa.”

Jan Söderholmin motto: ”Anna jokaiselle päivälle ja oppilaalle mahdollisuus onnistumiseen.”

********

Otava Oppimisen palvelut tarjoaa kouluille mm. yhteisopettajuusvalmennusta, jonka tavoite on lisätä yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta opettajien välillä sekä rohkaista jakamisen kulttuuriin ja yhteiseen suunnitteluun. Lue lisää palvelutarjonnastamme: otava.fi/palvelut