Arviointi luontevaksi osaksi oppimisprosessin ohjaamista

Opetussuunnitelmaperusteissa luodaan pohja opettajan arviointityölle. Niissä määrätään ja ohjeistetaan opettajaa siitä, mitä hänen tulee ymmärtää ja osata omassa arviointityössään. (Opetushallitus 2014, 47–60; Opetushallitus 2015, 228–237.)

Kun opettajan arviointityö ymmärretään opettamiseen ja ohjaamiseen olennaisesti liittyvänä toimintana, jossa

  • annetaan ja saadaan palautetta,
  • kannustetaan,
  • motivoidaan,
  • korjataan virheitä,
  • verrataan opittua asetettuihin tavoitteisiin ja
  • tehdään näkyväksi edistymistä,

alkaa jatkuva arviointi kuulostaa siltä, miltä sen pitääkin – opettajan perustyöltä.

Koulun arjessa opettajan antama sanallinen arviointipalaute on sellaista, jota opettaja antaa yleensä päivittäin erilaisissa opetus- ja ohjaustilanteissa.

Sanallinen palaute on usein laadullista ja kuvailevaa. Oppilaalle kerrotaan konkreettisin esimerkein, mitä ja miten hän on suoriutunut suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja mitä hänen mahdollisesti vielä pitäisi tehdä, jotta hän yltäisi kulloisiinkin tavoitteisiin. Tyypillisimmillään opettajan antama arviointipalaute ilmenee esimerkiksi osana opetustilanteita tai oppimiskeskusteluita tai silloin, kun opettaja kiertelee luokassa ja ohjaa työskentelyä.

Oppilaan näkökulmasta jatkuva arviointi auttaa oppilasta havainnoimaan ja ymmärtämään:

  • omaa oppimistaan
  • edistymistään
  • osaamistaan
  • onnistumisiaan ja
  • asioita, joita hänen tulisi vielä korjata tai tarkistaa.

Opettajan näkökulmasta jatkuva arviointi auttaa opettajaa:

  • ohjaamaan oppilasta hänen pohdinnoissaan kysellen ja keskustellen
  • näkemään oppilaan vahvuuksia, kehittämiskohteita ja/tai edistymistä
  • havainnollistamaan oppilaalle tämän toimintaa realistisesti ja/tai esimerkein
  • kannustamaan oppilasta kokeilemaan, korjaamaan tai jatkamaan toimintaa saadun ja annetun palautteen avulla
  • saamaan palautetta myös omasta opetuksestaan ja ohjaamisestaan sekä tarvittaessa jatkamaan, uuttamaan tai korjaamaan toimintaansa.

Arviointi ei ole oppimisesta, ohjaamisesta ja opettamisesta irrallaan oleva tekninen suoritus.

Opettajan arviointityöhön liittyvä keskeinen kysymys on, miten opettaja suunnittelee ja toteuttaa opetustaan niin, että arviointi muodostuu luontevaksi osaksi oppimisprosessin ohjaamista ja osaamisen tason määrittelyä.

Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmaperusteissa (Opetushallitus 2014, 2015) ei löydy vain yhtä oppimiskäsitystä. Opettajan arviointityön näkökulmasta on tärkeää, että opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut käsitykset oppimisesta ovat yhteydessä arviointiin: sen kulloisiinkin tehtäviin ja menetelmiin.

Arviointitavan tulisi valikoitua sen mukaan, mikä kulloisenkin aiheen, toiminnan, oppimiskokonaisuuden tai tuotoksen kohdalla on tarkoituksenmukaisinta.

Esimerkiksi oppimisprosessin arviointi on yleensä laadullista ja kuvailevaa, samoin ovat ryhmätyö- ja työskentelytaidot. Laadullisen arvioinnin keskeisiä arviointivälineitä ovat avoimet, eri tavoilla dokumentoidut oppimistehtävät, kuten portfoliot, itsearvioinnit, vertaisarvioinnit sekä ohjaus- ja arviointikeskustelut.

Havainnointiin perustuvalla arvioinnilla saadaan kerättyä erilaista arviointitietoa kuin kynä-paperi-kokeella. Kummallakin arviointimenetelmällä on omat etunsa ja vahvuutensa, ja siksi opettajan on hyvä jo opetusta suunnitellessaan miettiä, miten, miksi ja missä yhteydessä ja missä muodossa hän antaa oppilaalle tai oppilasryhmälle arviointipalautetta.